Eivät vain metsät jää luonnon armoille vaan myös me syrjään sysätyt ihmiset jäämme luonnon armoille. Villiinnytetty luonto työntyy päällemme täysvillisti, rajatta, häijysti.

Katselin heinäkuussa edellisen sukupolven hoitamaa pientilaa, peltoa 3 - 5 hehtaaria. 3-4 lehmää, hevonen, lampaita, sika ym. Luonto hoitui heidän ja heidän karjansa myötä todella siististi, ekologisesti, kauniina ja terveenä (myös luonnon mielessä). Karja ja karjan laiduntaminen olivat erittäin tärkeä elementti. Sottiaiset söivät karjan lantaa, ja niitä muuten riitti, samoin hyönteisiä, matoja ym.Tänään tuo samainen pihamaa, pellot ja metsät röyhyävät röyhkeästi. Meidät ihmiset karkotetaan teidän luontonne tieltä. Karkottajia olette te nykyiset luonnonsuojelijat, hoette yhtä ja samaa evankeliumia: laji laji laji laji laji. Yksi laji teiltä unohtuu: ihminen.

Teidän luonnosta - siis sellaisena kuin luontonne käsitätte, rajaatte ja määrittelette - on tehty meille miltei vihollinen numero yksi. Jäämme luonnon armoille.